sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Hyvää kesää!

Meille kuuluu oikein hyvää. Päivät on leppoisia, kaikki on terveenä, vauva syö ja nukkuu ja kaikki on oikein mainiosti. 

Olen ommellut enemmän kuin vuosiin ja tuntuu että inspiraatio pursuilee yli kun ihan kaikkea ei kuitenkaan ehdi toteuttaa. 

Sain puutarhapalstan, jonka parissa olen viettänyt nyt viime viikkojen päiväuniajat. Parasta. 

Nyt tuntuu että jostain on luovuttava, jotta elämän kuohunnasta ehtisi nauttia vielä enemmän. Vaikka bloggaamiseni onkin ollut hyvin satunnaista, tykyttää bloggaamattomuus koko ajan ajatuksien taustalla. Kirjoitin ekan blogipostauksen bloggerin mukaan 26.10.2008., melkein 8 vuotta sitten. Hui. 

Alunperin blogini ajatuksena oli dokumentoida käsitöitäni lähinnä itseäni varten. Ja tehdä samalla ikäänkuin sähköistä portfoliota. Enää kuitenkin vain pieni osa töistäni päätyy tänne asti, joten sekin pointti on kadonnut jonnekin matkalle. 

Blogi saa olla täällä ainakin toistaiseksi. Ehkä palaan kirjoittamaan kuukauden päästä? Ehkä vuoden? Ehkä perustan eläkeikäisenä uuden blogin puutarhapalstan psykologisista vaikutuksista? Tai mikä lienee en ajan villitys, 3D-hologrammi livelähetys suoraan palstalta? Ehkä tää vaan oli ns tässä. Ei voi tietää. 

Nyt kutsuu kuitenkin iloiset päivät, ihmeellisen ihmistaimen kasvun seuraaminen ja tulevaisuudessa siintää ainakin ruuhkavuosien aloitus. Heihei blogi ja ainakin te 13 seuraajaa! Instagrammia voipi seurailla, sinne tulee kuvia aina kun siltä tuntuu. En suorita enkä stressaa ;)

Hyvää kesää kaikille!



torstai 31. maaliskuuta 2016

Mustavalkoista väripilkuilla

Nämä mustavalkoisuudet ompelin Hommahuoneen maaliskuun värihaasteeseen liittyen jo tovi sitten, en vaan ole ehtinyt bloggaamaan.

Sain ystävältäni lahjaksi Konmari-kirjan ja hurahdin. Hurahdin niin antaumuksellisesti asiaan että muuta en ole juuri ehtinyt ajattelemaan. Mustavalkoisten asioiden lisäksi olen ommellut lapselleni pinon tarpeellisia 74cm bodeja, mutta muuten maaliskuu on mennyt pitkälti kauhistellen kotoa löytyvää tavarataivasta. Ja tietty siivotessa, raivatessa, tavaroita myydessä ja kierrättäessä.

Siivosin vaatekaapistani pois kassillisen puhdasta lumppua. Yök. Ahdistaa kun tekstiilit ei kestä enää mitään. Elokuussa ostamani topit (jotka ovat kyllä olleet tehokkaassa käytössä) olivat niin järkyttävässä kunnossa että mielelläni palautin henkkamaukan lumppukeräykseen. Mikä siinä on kun vaatteet eivät enää kestä käyttöä? Miksi annamme tämän vaatekaupoille anteeksi? Miksi on niin helppoa ostaa tilalle uutta riepua kolikoilla? Ällöttää koko touhu.

Mietin hetken että en viitsi mainita nimeltä nyppyyntyvien vaatteiden ostopaikkaa. Mutta ei. Ei enää! Tästä eteenpäin raportoin avoimesti vaatteiden kestävyydestä, mutta myös kankaiden kestosta. Jos ärsyttää kun 3€ maksanut toppi rispaantuu puolen vuoden käytön jälkeen, niin mites sitten se ihana luomupuuvillatrikoo, josta maksoit 25€/m, piirsit kaavoja ja ompelit rakkaudella vaatteen, joka nyppyyntyy parissa pesussa? Vapise maailma! BZK ei vaikene enää. 

Palataan nyt kuitenkin vielä hetkeksi ompeluihin. Kerron sitten kuinka nämä kestävät käytössä ;)


Kaava: Ottobren joku. Koko 80cm ja ajatus oli että tämä mahtuisi lapselle nyt ja vielä syksyllä. Mahtunee vuoden päästä keväällä ja ehkä vielä sitten syksyllä :D

Kankaat: Musta tikkivelour(?) kirppikseltä huimaan 1,70€ hintaan. Mustavalkoinen resori ehkä majapuulta, kuten ihana vihreä trikoo, joka piristää taskuja ja huppua. Turkoosi resori on Marimekon. 


Taskusta kurkistaa pieni lintu!


Itselleni ompelin topin. Kaavana käytin kulahtanutta vanhaa toppia, ja tästä tuli tosi kivan mallinen. 

Kangas: Paapii. Takakappaleen pitsi on ratkottu irti henkkamaukan topista. 

Ostin kivan mustan paidan kauniilla pitsitakaosalla viime kesänä, enkä sitä kyllä niin montaa kertaa ehtinyt käyttää että kankaan nyppyyntyvyys olisi ollut millään lailla hyväksyttävää. Loppuosa vaatteesta on jo palautettu lumppukeräykseen, joten todistusaineistoa ei enää ole. Mutta hyihyi H&M, mitä kakkaa on myynnissä!


Pitsi on kyllä kaunis!


Kaava: Ottobren multistripes

Kankaat: Mustavalkoinen raita Nosh (jämät omasta mekkokankaasta) Rakastan tämän kankaan tuntua, vaikka raidat meinaavatkin aiheuttaa kangasta leikatessa oksennusmigreenin. Musta trikoo on peräisin raskauslegginseistäni. Harmaa resori on Marimekon. 

Legginsejä käytin todella paljon ja kangas on edelleen sileää ja pitänyt hyvin värinsä. Ainoa mikä legginseissä ei kestänyt oli haarasauma, jota paikkasin vähän väliä. Haaruksista kangas alkoikin jatkuvan paikkauksen seurauksena hupenemaan, joten kierrätykseen ne eivät enää sellaisenaan olisi kelvanneet. Lumppukuorman sijaan käytin kankaan uudelleen. Jotenkin runollista että raskausvaatteista tulikin vauvanvaatetta. 

Huomio: En uskonut että body voisi oikeasti mennä lapsen päästä läpi ilman noita neppareita. Olin väärässä. Nyt mietin millä kaventaisin pääntietä. Pitänee tehdä yksi body vielä ihan ohjeita noudattaen. 


Paapiin kangasta ja raskauslegginsejä riitti vielä toiseenkin bodyyn. Onnistuin näemmä asettelemaan tämän kuvaan ihan vinksin vonksin. 

Näihin bodeihin testasin ekan kerran Prymin neppariphtejä ja neppareita. Vaikuttivat ihan päteviltä. Lidlin pihdit ja loput nepparit lentävät seuraavaksi metallinkeräykseen. 

Mustavalkoista olisi tehnyt mieli ommella enemmänkin. Minulla olisi kaapissa yksi kiva Marimekon joustamaton mustavalkoinen kangas, joka keräsi maaliskuun ajan pölyä ompelupöydällä ja odotti inspiraatiota. Kototeko blogin Renew Mama haaste sai kuitenkin ajattelemaan vartalotyyppiasioita, enkä sitten osannutkaan toteuttaa siitä vielä mitään. Ensin ajattelin että olisin ommellut siitä A-linjaisen mekon (menisi nyt, eikä haittaisi vaikka -kröhhöm- laihtuisin). Nyt olen kuitenkin oivaltanut että A-linjaukset ja muut vyötärön hävittävät mekot ei ole se mun vartalotyypin juttu. Kangas odottamaan siis vielä. Ompelen siitä vielä uuden lempivaatteen. 

Renew Maman tämän kuun haasteena oli yllättää itsensä. Tuo ylläoleva toppi ei nyt kuitenkaan mielestäni täytä kriteerejä, joten pakko jättää tän kuun haaste väliin. Buu. Ideoita oli kyllä, mutta jotenkin ne yksi toisensa jälkeen tuntui jotenkin tylsiltä. Lopulta keksinkin mitä olisin voinut tehdä, mutta olisin joutunut toteuttamaan sen väsyneenä ja kiireessä, joten sekin jäi. Projektiin liittyy unelman kevyt silkki. Aah. Toteutan senkin kyllä kunhan pääsen tämän tavaravyöryn aiheuttamasta kohinasta eroon. 






sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Helmikuu

Helmikuussa tapahtui paljon uusia juttuja. Juhlittiin puolivuotiasta vauvaa, joka oppi syömään kiinteitä ja osaa nykyään hienosti nukahtaa omaan sänkyynsä illalla. Kiitos syliunikoulun. Harrastettiin vauvajoogaa ja päästiin viimein myös vauvauintiin. Ensimmäiset hampaat puhkesivat ja vaunukoppa vaihtui rattaisiin. Puolivuotisneuvolassa kasvua ei näyttänyt oikein tulleen, mutta pieni on ottanut nyt hurjan kasvupyrähdyksen. Syöttötuoli otettiin käyttöön kuun puolivälissä ja tänään ruuvasin jalkatukea jo alemmalle tasolle. Mieletöntä!


Kotona on edelleen kivaa. Olen nauttinut iltoihin ilmestyneestä vapaa-ajasta, kun nukutus ei enää kestäkään kahta tuntia. Siinä ajassa ehtii ompelemaan ja vaikka lukemaan. Olenkin ottanut nyt työn alle The Walking Dead sarjikset, kun tv-sarjassa lähestyttiin tapahtumia johon luku-urakkani viimeksi päättyi. 


Paino on tippunut hienosti. Raskauskilot ovat historiaa. Elintasokiloja on pudotettavana vielä 11. En pidä tässä kuitenkaan kiirettä. Puolessa vuodessa olen pudottanut painoa pudonnut yhteensä yli 20kg. Se on han jäätävä määrä löllöä. Ja no, yksi lapsi. :D 

Maaliskuuhun jatketaan väsynein, mutta positiivisin mielin. Kevät tulee! Ihanaa!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Renew mama!

Tällä postauksella osallistun kototeko-blogin Renew Mama haasteeseen hieman myöhässä. Mekko valmistui hankaluuksista huolimatta ajoissa, mutta sitten sairastuin sopivasti kun olisi pitänyt ottaa kuvia blogiin. Ja sitten se vaan unohtui, ja unohtui. On meinaan hieman haastavaa kuvata hämärässä tummaa mekkoa ja yrittää saada laskoksetkin näkyviin. No selitykset oli tässä.

Haaste tuli kuin tilauksesta. Olen nyt puoli vuotta hiihtänyt paikasta toiseen samoissa harmaissa kollareissa. Ja ne imetystopit. Yök. Päätin että nyt kun näitä halveksumiani vaatekappaleita tulee pyykissä vastaan, niin päästän ne autuammille metsästysmaille. Eli imetysvaatteiden osalta varmaankin lattiarievuiksi tai lumppukeräykseen. 

Mutta takaisin haasteeseen. Tehtävänä oli selvittää oma vartalotyyppi ja puhua itsestään kauniisti ja arvostaen. Ja sitten tietty ommella jotakin ihan vaan itselle. 

Olen näitä vartalotyyppiasioita pohtinut eri vinkkeleistä opiskeluaikoina, jolloin olin selvä X-tyyppi. Nyt synnytyksen jälkeen olen mittaustavasta riippuen, joko X tai O. Edestä X, sivulta katsottuna O. Päädyin mekkoon, joka on vartalonmyötäinen ja edessä on armoa antavia laskostuksia. Ja katsokaa! Mutsilla on sittenkin vyötärö siellä jossain!



Kieltämättä houkutus pukea päälle kaapumaisia, muodottomia tunikoita on ollut suuri kun oma vartalo tuntuu lähinnä isolta, tyhjältä lapaselta. Nyt kun raskauskilot alkaa olla historiaa, ei lapasfiilis ole helpottanut, mutta vähemmän kaapumaisten vaatteiden alta kuoriutuukin ihana, upea nainen, uusilla kurveilla. Raskausajan muokkaamalla muumilla on nykyään myös oikein säpäkät sääret, joita ei ole mitään syytä peitellä. 



Mietin aiemmin että en vielä viitsi ostaa tai tehdä itselleni mitään (paitsi niitä muumillekin sopivia vaatteita), koska mitä jos laihtuu. Nyt päätin että jos (ja kun!) niin käy, niin ilolla pienennän vaatteita sen mukaan. Nyt on kuitenkin syytä unohtaa kulahtaneet möykkyvaatteet ja iloita nykyisistä kurveista. 



Mekko on tehty SK 5-6/2015 lehdestä löytyvällä kaavalla ja kangas on ihanaa Noshin tähtiflameeta. Ihastuin tähän materiaaliin täysin, ja kävin jo kuolaamassa Noshin kaupassa josko tästä löytyisi muita värejä. 


Valmistusprosessi meinasi olla täysi katastrofi, joka alkoi kun univajeisena piirtelin hämärässä jokseenkin monimutkaisia kaavoja ja onnistuin leikkaamaan palat kankaasta väärinpäin ja väärään langansuuntaan. Onneksi leikkasin kaikki palat väärin, joten malli eroaa alkuperäisestä vain siinä että drapeeraukset lähtevätkin toiselta puolelta kuin oli tarkoitus. Kasaus oli yhtä palapelihelvettiä ja kun onnistuin tekemään saumurilla kankaaseen reiän, paikkasin kangasta reiän vierestä. 

Siis mitä ihmettä?! Paikkasin ehjää kangasta? Siinä vaiheessa olisi ehkä pitänyt mennä nukkumaan. 

Vaikeuksista huolimatta, tästä tuli oikein kiva. Jos jotain muuttaisin, niin jättäisin tästä nuo turhat poikkisaumat pois ja antaisin kankaan laskeutua ihan sellaisenaan. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Lisää legginsejä

Blogiani jo pidempään seuranneet tietävät että minulla on ollut jonkinmoinen riippuvuus australialaiseen Black Milkiin. Black Milk tekee upeita, värikkäitä legginsejä ja mekkoja ja on kerännyt faneja ympäri maailman. Black Milkin legginseissä on vaan yksi mutta. Ne ovat nylonia, eivätkä siksi käyttömukavuudellaan juuri juhli. Talvella niiden alle tarvii lämmitintä ja kesällä on hiki. 

Mutta nyt! Vapise Black Milk! Olet kohdannut kilpailijasi. Nimittäin minut. Lämpenin digiprintatuille trikookankaille kun näin nämä herkkukuosit, ja heti alkoi kiilua legginsin kuvat silmissäni. Viimeinkin värikkäitä printtejä ilman keinokuitua. Hah!

Näiden kestävyys käytössä tulee tuskin olemaan polyesterin luokkaa, mutta kaikkea ei voi saada. 

(Meinasin heittää jotain läppää helmikuun pastillihaasteesta, mutta jätetään välistä.)



Mietin että mikä tekee legginseistä legginsit, kun samalla kaavalla syntyi toisesta kankaasta pitkät kalsarit. Osan mielestä pastellihaasteen kalsarit ovat täysin katukelpoiset ja toiset pyörittelevät silmiään ylipäätään legginseille ja pitävät niitä kaikkia kalsareina. Kalsarit lienevät siis katsojan silmässä. 



Mä tykkään erityisesti tästä popparikuosista. Positiivinen ylläri on myös digiprintattujen kankaiden laatu. Onneksi tilasin näitä vähän ylimääräistä, jotta poikasellekin riittää. Jee!